Kyllä me pärjäämme kahdestaan

Ehkä yleisin asiakkaideni kanssa käymä keskustelu liittyy siihen, kuinka synnytyksen halutaan olevan intiimi ja yhteinen kokemus puolison kanssa.

”Me pärjäämme tosi hyvin kahdestaan.”

”Puolisoni on lukenut muutaman synnytysaiheisen kirjan, ja olemme jutelleet siitä, mitä siellä tapahtuu.”

”Onhan siellä sitten kätilötkin apuna.”

”En halua synnytykseen liikaa ihmisiä.”

”Minun siskoni tai äitini tulee mukaan.”

Kaikki tämä on totta, ja synnytys voi sujua näin aivan mainiosti. On kuitenkin hyvin yleistä, että puolison voi olla vaikea nähdä rakkainta läheistään kivun äärellä ja samalla tukea häntä siinä. On myös tavallista, että oman puolison kosketus tai kannustus ei ole juuri sitä, mitä synnytyksen intensiivisimmässä vaiheessa koet eniten tarvitsevasi.

On enemmän kuin tavallista, että synnytyksesi aikana kätilö vaihtuu useaan otteeseen, eikä heidän tukensa ole jatkuvaa. Kun olet omassa synnytyskuplassasi, sinulle on usein yhdentekevää, onko huoneessa yksi vai kymmenen ihmistä. Ponnistusvaiheessa mukana on aina vähintään kaksi kätilöä. Eikä tarvita suurta vauvan sykkeen laskua, ennen kuin huoneesi on täynnä ihmisiä.

Koska synnytyksen käynnistyminen ja eteneminen perustuvat ennen kaikkea synnyttäjän ja vauvan yhteiseen hormonaaliseen tanssiin sekä synnyttäjän hermoston tilaan, on tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka luovat sellaisen tilan, jonka varaan voit heittäytyä niin, ettei sinun tarvitse tehdä muuta kuin antaa mennä.

Miksi tukihenkilöillä on väliä?

Doulana olen nähnyt vahvasti sen, kuinka suuri merkitys synnyttäjän tukihenkilöillä on sekä synnytyksen kulkuun että itse synnytyskokemukseen. Tukihenkilöiden merkittävin tehtävä on luoda synnyttäjän ympärille kannateltu, ymmärretty ja sanoisin jopa pyhä tila, josta synnyttäjä voi ammentaa kaiken tarvitsemansa synnytyksen aikana.

Olen ollut mukana synnytyksissä, joissa läsnä olevasta puolisosta huolimatta synnyttäjän on täytynyt saada nojata sellaiseen henkilöön, joka on itsekin käynyt kaiken sen läpi. Nojata luottamuksellaan siihen, että kaikesta intensiivisyydestä huolimatta tästä selvitään, ja vastaanottaa sitä henkistä sekä konkreettista tukea ja tietoa, jota tukihenkilöt voivat siinä hetkessä tarjota.

On huojentavaa, kun synnyttäjän ei tarvitse itse pitää kiinni tietoisesta mielestä, vaan hän voi tietää ja tuntea tilanteen olevan turvallinen. Turvallinen paikka antaa periksi ja upota synnytykseen täysin.

Suoraan sanottuna olen joskus joutunut hyssyttelemään perheenjäseniä hiljaisiksi. Olen joutunut kädestä pitäen neuvomaan hädissään olevaa puolisoa kohtaamaan synnyttäjän kipua. Olen tulkannut synnyttäjälle sairaalan henkilökunnan toimintatapoja eri tilanteissa, sillä se maailma on minulle tuttu – toisin kuin omalle puolisollesi, jolle kaikki on yhtä uutta kuin sinullekin.

Olen ollut myös puolustamassa synnyttäjän toiveita silloin, kun kiireinen henkilökunta ei ole ehtinyt perehtyä sinuun ja toiveisiisi niin hyvin kuin olisi ollut tarpeen.

Doulan tehtävä on vaalia tuota turvallista tilaa ja luoda siitä myös intiimi ja turvallinen paikka sinulle ja puolisollesi, sillä juuri se on yksi synnytyksen luonnollisen etenemisen avaimista. Doula voi usein olla sivusta seuraaja ja antaa tilaa sinulle ja puolisollesi kohdata tilanne yhdessä. Mutta koskaan en ole kuullut, että doulan läsnäolo olisi ollut turhaa tai tarpeetonta.

Yksin pärjäämisen kulttuuri

Olen vahvasti sitä mieltä, että olemme ajautuneet liian pitkälle yksin pärjäämisen ja selviytymisen kulttuuriin niin synnytyksissä kuin vanhemmuudessakin. Iät ajat synnyttäjän tukena ovat olleet kylän naiset, vanhat ja viisaat sekä lapsenpäästäjät.

Vaikka synnytys on usein hyvin primitiivinen ja jopa eläimellisen tuntuinen tapahtuma, meidän ei tarvitse olla eläimiä, jotka synnyttävät yksin pimeässä luolassa.

Yksinäisyyden tunne ja tuen tarve ovat kuitenkin melko yleisiä kokemuksia synnytyksen aikana. Siksi on sallittua kerätä ympärilleen sellainen lauma, johon luottaa ja jonka varaan voi heittäytyä silloin, kun on haavoittuvaisimmillaan.

Koska sairaalasynnytyksissä ei voi valita omia kätilöitään tai lääkäreitään, voi tutuksi tullut doula olla kullanarvoinen turvaköysi tilanteessa, jossa kaikki muu ympärillä muuttuu jatkuvasti.

Mikä lopulta on tärkeää

Lopulta kysymys ei ehkä ole siitä, pärjäätkö synnytyksessä yksin tai kahdestaan.

Todennäköisesti pärjäät.

Kysymys on enemmän siitä, millaisen kokemuksen haluat rakentaa ympärillesi silloin, kun olet elämäsi voimakkaimman, haavoittuvimman ja muuttavimman kokemuksen äärellä.

Synnytys ei ole suoritus, jossa tavoitteena on selvitä mahdollisimman vähällä avulla. Se on siirtymä, jossa parhaimmillaan saat olla kannateltuna niin hyvin, että voit keskittyä täysin siihen ainoaan tehtävään, joka kuuluu sinulle ja vauvallesi.