MATKANI TÄMÄN TYÖN ÄÄRELLE
Joskus ajattelin, että koska olin tehnyt jo vuosia työtä ihmisten hyvinvoinnin, kehon ja henkisen kasvun parissa, osaisin myös kohdata vanhemmuuden vahvasti ja luonnollisesti.
Olin työskennellyt pitkään hierojana, energiahoitajana ja valmentajana. Olin tottunut kantamaan vastuuta itsestäni, kuuntelemaan kehoani ja tekemään syvää sisäistä työtä. Ajattelin tuntevani itseni hyvin.
Sitten minusta tuli äiti.
Ja yhtäkkiä elämässäni oli osa-alue, johon mikään aiempi varmuus ei tuntunut täysin valmistavan.
ENSIMMÄINEN KOHTAAMINEN VANHEMMUUDEN KANSSA
Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen elämä tuntui pitkään selviytymiseltä.
Rakastin lastani syvästi, mutta samalla koin uupumusta, yksinäisyyttä ja hämmennystä siitä, miksi kaikki tuntui niin raskaalta. Vanhemmuus nosti pintaan puolia itsestäni, joita en ollut aiemmin joutunut kohtaamaan samalla tavalla.
Olin ympäröity tiedolla, neuvoilla ja odotuksilla, mutta silti jokin tärkeä puuttui.
Kaipasin enemmän turvaa, ymmärrystä ja tilaa sille, mitä ihmisessä oikeasti tapahtuu silloin, kun elämä muuttuu peruuttamattomasti.
KUN JOKIN ALKOI MUUTTUA
Toisen lapseni kohdalla jokin alkoi muuttua.
En enää yrittänyt vain selvitä tai tehdä kaikkea oikein, vaan aloin kuunnella itseäni syvemmin. Samalla suhteeni raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen muuttui.
Ymmärsin, ettei kyse ole vain tiedosta tai valmistautumisesta, vaikka niilläkin on suuri merkitys. Kyse on myös siitä, miten turvalliseksi ihminen tuntee itsensä omassa kehossaan, tunteissaan ja elämäntilanteessaan.
Kun ihminen saa tulla kohdatuksi ilman jatkuvaa suorittamista tai pelkoa siitä, että tekee kaiken väärin, myös luottamus omaan itseen alkaa vähitellen vahvistua.
MITEN PÄÄDYIN DOULAKSI
Tämä oivallus alkoi hiljalleen muuttaa myös omaa työtäni.
Huomasin, että raskaana olevien asiakkaiden kanssa vastaanotolla keskustelut siirtyivät usein hieronnasta paljon syvemmälle: synnytyspelkoihin, epävarmuuksiin, parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja siihen, miten suuri sisäinen muutos kaiken keskellä oli käynnissä.
Ymmärsin, että juuri siellä halusin olla ihmisten tukena.
Kouluttauduin vapaaehtoisdoulaksi Ensi- ja turvakotiyhdistyksen kautta, ja pääsin kulkemaan erilaisten perheiden rinnalla raskauden, synnytyksen ja varhaisen vanhemmuuden aikana.
Doulaaminen tuntui heti syvästi omalta tavalta tehdä työtä.
Vapaaehtoisdoulaamisen myötä minulle vahvistui myös tunne siitä, että haluan tarjota tätä tukea laajemmin oman yritykseni kautta – yhdistäen kaiken aiemman kokemukseni kehotyöstä, henkisestä työskentelystä ja ihmisten kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta.
MITÄ HALUAN TARJOTA
Nykyään työssäni yhdistyvät kaikki ne kerrokset, joiden kanssa olen itsekin kulkenut: keho, hermosto, tunteet, vanhemmuus, henkinen työskentely ja turvallisen tuen merkitys.
Minulle tärkeää ei ole täydellisen synnytyksen tai vanhemmuuden tavoittelu.
Haluan auttaa ihmistä löytämään enemmän yhteyttä itseensä kaiken muutoksen keskellä – niin että oma tapa olla vanhempi, synnyttää ja elää ei rakennu pelkästään ulkopuolisten odotusten varaan.
Työskentelyssäni yhdistyvät käytännön ymmärrys, lempeä läsnäolo sekä syvempi kyky nähdä myös ne näkymättömät kerrokset, joita elämäntilanteet meissä herättävät.
MILLAISTA TILAA HALUAN LUODA
Uskon, että vanhemmuus ei tarvitse lisää suorittamista.
Se tarvitsee enemmän tilaa hengittää, tulla kuulluksi ja löytää turvaa myös keskeneräisyyden äärellä.
Ja juuri sellaista tilaa haluan työssäni rakentaa.
Lue lisää siitä, mitä henkisyys tarkoittaa palveluissani